Tanzania`s adventure: Rankkasateita ja korvapuusteja

Habari yako?

Eli mitä sinulle kuuluu? Tässä onkin mennyt nyt pidempi pätkä edellistä postauksesta. Täällä kaikki sujuu edelleen hyvin 😀 Päiväkodin arki alkaa olla tuttua ja vuorovaikutuskin on parantunut lasten kanssa, vaikka kielitaitoni ei haluamallani tavalla olekaan parantunut. Ei ole swahili helpoimmista kielistä ollenkaan! Jos kavereista joku tietää pystyisikö kieltä Kotkasta käsin kieltä opiskella, niin saa vinkata vapaasti.

Sadekausi on nyt virallisestikin alkanut. Taitaa olla kymmenes päivä putkeen, kun vettä tulee taivaalta. Paistaa se aurinkokin sentää välillä, mutta voisi minun puolestani paistaa kyllä enemmänkin. Ja vettä kun sataa, tulee sitä usein kuin saavista kaataisi. Harvoin on mitään pientä tihkusadetta täällä. Eilenkin lähdettiin kävelylle auringon paistaessa, mutta kilometri ennen taloa rupesi satamaan. Märkä kuin uitettu koira sananlasku sai uuden merkityksen. Harmi etten tajunnut pyytää ketään ottamaan kuvaa tilanteesta.

Viime viikolla pidin kolme eri "oppituntia" päiväkodilla ystävyydestä, erilaisuudesta ja suomalaisesta ja tansanialaisesta kulttuurista. Täytyy sanoa, että Suomessa pääsee kyllä melko paljon helpommalla näiden tuokioiden kanssa. Lastentarhanopettajakaan ei ymmärtänyt alkuun englannin kielistä selostustani, mutta pääsimme kyllä erehdysten kautta tavoitteeseen. Matka sinne kiersi vain hieman eri reittiä kuin olin suunnitellut. Sellaiset asiat joita olen pitänyt vahvuutena Suomessa, ovatkin nyt haasteita. Tätä on joutunut itse miettimään kerran, jos toisenkin. Samoin omia asenteitaan on päässyt tällä reissulla ravistelemaan - niin kuin matkalla toivoin tapahtuvankin. Ihmiset täällä joutuvat todellakin tekemään hurjan määrän töitä selviytyäkseen, mutta silti he ovat iloisia, onnellisia, kohteliaita, vieraanvaraisia ja avuliaita. Me suomalaiset voisimme todellakin ottaa elämän astenteesta mallia!

Talolla ollaan tässä välissä vietetty vappua (meillä oli myös simaa!), italialaista iltaa viineineen, sekä leivottu mm. korvapuusteja. On tosi kivaa, kun seuraa löytyy milloin kauppareissulle, milloin syömään tai tekemään kaikkea mukavaa yhdessä. On pidetty leffailtaa poppareineen, katsottu mm-lätkää pätkivästä nettiyhteydestä huolimatta tai käyty yhdessä laulamassa karaokea paikallisessa. Aina joku lähtee kaveriksi kävelylenkille tai sunnuntaiaamuna swahilin kieliseen jumalanpalvelukseen. Yksinään täällä olisi todella tylsää, ja olisi minulta reissu siinä tapauksessa varmasti jäänyt tekemättäkin.

Loppuun taas tutusti kuvia. Reilun parin viikon päästähän sitä jo nähdäänkin 💕