Tanzania`s adventure: Pole pole!

Ihmiset Tansaniassa ovat erittäin ystävällisiä. Tuntemattomiltakin kysellään vastaan tullessa kuulumiset ja apua olen ainakin minä saanut aina tarvittaessa. Esimerkiksi daladalassa shusha tarkoittaa, että haluan jäädä seuraavalle pysäkille ja sen sanoessa pitävät kanssa matkustajat huolen, että auto myös pysähtyy.

Kaupungilla eri tuotteiden kaupustelijoita länsimaalaiset keräävät yleensä ympärilleen vähän väliä. Myynnissä on koruja, maalauksia, banaanin lehdistä tehtyjä tauluja jne. Yleensä kohtelias ei kiitos muutamaan kertaan toistettuna riittää, mutta tänään törmäsin pankkiautomaatin edessä hieman toiveikkaampaan myyjään. Hän varmasti huomasi minun käyneen nostamassa rahaa ja ajatteli tilaisuutensa koittaneen. Tuotteet eivät ole yleensä kovinkaan kalliita, mutta ihan kaikkea jokaiselta ei täälläkään voi ostaa, vaikka kuinka haluaisi auttaa. Itse en pidä ollenkaan pahana sitä, että maksan tuotteista tai palveluista enemmän kuin paikalliset - tulot ovat meillä kuitenkin ihan eri tasolla.

Päiväkodissa aikuiset kohtelevat lapsia hyvin. Heistä näkee, että he pitävät työstään sekä lapsista. Naurua ja huumorintajua riittää. Joka paikassa eivät lapset tai nuoret tällaista kohtelua saa, vaan heitä saatetaan kurittaa tai rangaista fyysisesti. Toivottavasti ei tule eteen tällaista tapausta, sillä en tiedä kuinka siihen osaisin suhtautua. Me kun täällä emme ole muuttamassa maan tapoja, emmekä siihen edes pystyisi. Voimme vain kertoa kuinka meillä asioita tehdään.

Tästä tulikin mieleeni tämän päiväinen taksimatka kaupungista kotiin. Kuskimme yritti pujahtaa liikenteen sekaan ja tuktuk kuski tööttäsi hänelle, kun hän jäi odottamaan vuoroaan. Kuskimme sitten meni tuktukin eteen ja tööttäsi mennessään sen kuskille takaisin. Hetken mietittyäni kysyin oliko tööttääminen merkki siitä, että mene vaan ja takaisin tööttäys kiitos. Näinhän se oli. Kyllä oli kuskilla hymyssä pitelemistä, kun kerroin mitä liikenteessää tööttääminen tarkoittaa Suomessa.

Myös aikakäsitys on saanut täällä uuden merkityksen. Ei ole niin nokonuukaa moneltko pitäisi mennä, tai pitäisikö jo mennä kiireellä eteenpäin. Tyyli on polepole eli rauhallisesti vain. Tästä esimerkkinä, että orientaatiopäivänä kysyin Shainalta monelta aloitettaisiin swahilin opiskeleminen. Hän sanoi, että aloitetaan yhdeksältä. Siinä vaiheessa kello oli jo hieman yli yhdeksän... Tunnit aloitettiin kymmenen pintaan. Minä joka yleensä olen aina ajoissa, olen oppinut myös odottelemaan ja tekemään asioita polepole. Toinen esimerkki tästä oli Lake Chalalle menossa. Matkan piti kestää tunnin, mutta vielä kolmen tunnin jälkeen emme olleet perillä - tosin tunti meni odotelleessa tietoa siitä kuinka paljon meidän ryhmän pitäisi olosta siellä maksaa. Kalkulaattori taisi olla hukassa tai jotain.

Ruoka täällä on hyvää ja sitä on myös riittävästi. Päiväkodissa lounas koostuu pääasiasta papukastikkeesta. Välillä sitä tarjoillaan riisin kanssa ja välillä ugalin kera. Kerran viikossa on lihakastiketta. TVL-talolla meillä on sekä paikallista, että länsimaalaista ruokaa. Tänään esimerkiksi oli päivälliseksi kasvispitsaa, joka muistuttaa enemmän kyllä piirakkaa, mutta on herkullista! Ajoittain käymme ulkonakin syömässä, mutta kun talolla on herkullinen ruoka, ei sitä kovinkaan useasti tule harrastettua. Ehkäpä huomenna menemme ulos syömään, kun Henna viettää syntymäpäiväänsä. Loppuun taas kuvia. Viikonloppuna kävimme Materuni vesiputouksella, vietimme afrikkalaisia juhlia talolla sekä kävimme maalaamassa tingatinga maalauksia. Ensi viikonlopun vietäkin sitten Sansibarilla - jeeee!!!