Harkkakuulumisia

Neljä viikkoa on jo vierähtänyt siitä, kun astuin ulos lentokoneesta kuuman kosteaan Tansaniaan. Aika täällä menee hirmuista vauhtia eteenpäin! Vaikka paljon on tehty ja koettu, on myös paljon vielä tekemättä jta kokematta.

Harjoittelua teen vielä reilut kaksi viikkoa Raussa. Olen ollut nyt siis pienempien ryhmässä, jossa on 7 noin kolmesta viiteen vuotiaita lapsia. Olen lähinnä apuopettajana sillä swahilin kielen taitoni ei ole kehittynyt niin kuin itse olisin halunnut. Lasten puheesta ymmärrän todella vähän, sillä he puhuvat sekä nopeasti, että hieman epäselvästi. Tämä ymmärrätämättömyyteni turhauttaa minua ajoittain suurestikin. Yritän kyllä iltaisin tankata sanoja päähäni, mutta ne jäävät sinne melko heikolla onnistumisprosentilla. Apuopettajan toimenkuvaani kuuluu ajoittain opettaminen englanniksi, mutta pääsääntöisesti teen lapsille esimerkkejä vihkoon, joiden mukaan he sitten kirjoittavat numeroita, sanoja jne. Tarkastan myös lasten työt ja "palkintona" hyvästä työstä piirrän heille vihkoon milloin mitäkin kuvia (ne ketkä tuntevat piirrustustaitoni tietävät ettei palkinto kovin ihmeellinen ole 😂).

Opettaminen täällä on hyvin erilaista kuin Suomessa. Opetus on hyvin pitkälti opettajajohtoista ja lapset enemmänkin matkivat ja yrittävät muistaa ulkoa erilaisia asioita. Heidän odotetaan jaksavan keskittyä aiheeseen noin tunnin verran ja istua hiljaa paikallaan sekä tehdä tehtäviä. Jos tehtävät ovat jo valmiit, jatkuu paikallaan istuminen ja odottaminen hiljaisuudessa kunnes kutsutaan aamupuurolle. Pulpetteja, pöytiä tai tuoleja ei ole, vaan lapset istuvat lattialla vihko edessään ja tekevät näitä tehtäviään.  Opetusta on siis swahilin kielen, englannin kielen ja matematiikan aineissa.

Lapset kuuntelevat hyvin opettajiaan, mutta meillä wazungu:lla on tässä vielä tekemistä. Kun opettaja häviää näköpiiristä, alkaa riehuminen, juokseminen, pelleily yms. Kielimuuri tuottaa hieman hankaluuksia niin vuorovaikutuksessa kuin auktoriteetin aseman saamisessakin. Lapset kaipaavat täällä läheisyyttä ja monesti sylissä tai kylki kyljessä onkin yksi tai useampi lapsi - halaaminen tai sylissä pitäminen ei kuulu tansanialaisiin kulttuuriin.

Tämä on neljäs eli viimeinen harjoittelu ja se liittyy johtamiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tansaniassa näiden asioiden käsitteleminen ja harjoitteleminen on hieman haasteellista, mutta itsensä johtamista tulee harjoiteltua sitäkin enemmän. Kun itse on se "erilainen", ei tule ymmärretyksi, ei pysty kommunikoimaan haluamallaan tavalla tai ei ymmärrä kaikkea ympärillään tapahtuvaa, on kyettävä käsittelemään omat tunteensa ja heikkoutensa. Oma arvomaailmakin kokee täällä niin sanotusti kovia. Todellisen köyhyyden näkeminen ei ole helppoa ja arvostus kovaa työtä tekeviä tansanialaisia kohtaan kasvaa päivittäin. Köyhyydestä ja seitsemän päiväisen työviikon tekemisestä (osa tekee niin) huolimatta ihmiset ovat sydämellisiä, iloisia ja anteliaita. Arvostus sitä kohtaan, mitä meillä suomalaisilla on, on todellakin kasvanut.

Lopuksi kuvia paratiisista eli Sansibarilta. Vietimme siellä pitkän viikonlopun nauttien turkoosista vedestä, valkeasta ja pehmeästä hiekasta, auringosta, hyvästä ruoasta ja juomasta. Ja rahaa mukaani lahjoittaneille tiedoksi, että ensimmäinen satsi vihkoja, kyniä ja liituja on ostettu ja matkaavat huomenna mukanani päiväkotiin!

näkymää lentokoneesta

ensimmäinen ilta Nungwissa

turkoosia vettä ja silkinpehmeää valkeaa hiekkaa

ei ollut eläimiltä kielletty ranta :-)

auringon lasku

koira kaivoi itselleen paikan aurinkotuolin alle

aamun sarastusta

hetken näytti jo siltä että sataisi, mutta pilvet hävisivät melko pian

Stone town

Pole pole!

Ihmiset Tansaniassa ovat erittäin ystävällisiä. Tuntemattomiltakin kysellään vastaan tullessa kuulumiset ja apua olen ainakin minä saanut aina tarvittaessa. Esimerkiksi daladalassa shusha tarkoittaa, että haluan jäädä seuraavalle pysäkille ja sen sanoessa pitävät kanssa matkustajat huolen, että auto myös pysähtyy.

Kaupungilla eri tuotteiden kaupustelijoita länsimaalaiset keräävät yleensä ympärilleen vähän väliä. Myynnissä on koruja, maalauksia, banaanin lehdistä tehtyjä tauluja jne. Yleensä kohtelias ei kiitos muutamaan kertaan toistettuna riittää, mutta tänään törmäsin pankkiautomaatin edessä hieman toiveikkaampaan myyjään. Hän varmasti huomasi minun käyneen nostamassa rahaa ja ajatteli tilaisuutensa koittaneen. Tuotteet eivät ole yleensä kovinkaan kalliita, mutta ihan kaikkea jokaiselta ei täälläkään voi ostaa, vaikka kuinka haluaisi auttaa. Itse en pidä ollenkaan pahana sitä, että maksan tuotteista tai palveluista enemmän kuin paikalliset - tulot ovat meillä kuitenkin ihan eri tasolla.

Päiväkodissa aikuiset kohtelevat lapsia hyvin. Heistä näkee, että he pitävät työstään sekä lapsista. Naurua ja huumorintajua riittää. Joka paikassa eivät lapset tai nuoret tällaista kohtelua saa, vaan heitä saatetaan kurittaa tai rangaista fyysisesti. Toivottavasti ei tule eteen tällaista tapausta, sillä en tiedä kuinka siihen osaisin suhtautua. Me kun täällä emme ole muuttamassa maan tapoja, emmekä siihen edes pystyisi. Voimme vain kertoa kuinka meillä asioita tehdään.

Tästä tulikin mieleeni tämän päiväinen taksimatka kaupungista kotiin. Kuskimme yritti pujahtaa liikenteen sekaan ja tuktuk kuski tööttäsi hänelle, kun hän jäi odottamaan vuoroaan. Kuskimme sitten meni tuktukin eteen ja tööttäsi mennessään sen kuskille takaisin. Hetken mietittyäni kysyin oliko tööttääminen merkki siitä, että mene vaan ja takaisin tööttäys kiitos. Näinhän se oli. Kyllä oli kuskilla hymyssä pitelemistä, kun kerroin mitä liikenteessää tööttääminen tarkoittaa Suomessa.

Myös aikakäsitys on saanut täällä uuden merkityksen. Ei ole niin nokonuukaa moneltko pitäisi mennä, tai pitäisikö jo mennä kiireellä eteenpäin. Tyyli on polepole eli rauhallisesti vain. Tästä esimerkkinä, että orientaatiopäivänä kysyin Shainalta monelta aloitettaisiin swahilin opiskeleminen. Hän sanoi, että aloitetaan yhdeksältä. Siinä vaiheessa kello oli jo hieman yli yhdeksän... Tunnit aloitettiin kymmenen pintaan. Minä joka yleensä olen aina ajoissa, olen oppinut myös odottelemaan ja tekemään asioita polepole. Toinen esimerkki tästä oli Lake Chalalle menossa. Matkan piti kestää tunnin, mutta vielä kolmen tunnin jälkeen emme olleet perillä - tosin tunti meni odotelleessa tietoa siitä kuinka paljon meidän ryhmän pitäisi olosta siellä maksaa. Kalkulaattori taisi olla hukassa tai jotain.

Ruoka täällä on hyvää ja sitä on myös riittävästi. Päiväkodissa lounas koostuu pääasiasta papukastikkeesta. Välillä sitä tarjoillaan riisin kanssa ja välillä ugalin kera. Kerran viikossa on lihakastiketta. TVL-talolla meillä on sekä paikallista, että länsimaalaista ruokaa. Tänään esimerkiksi oli päivälliseksi kasvispitsaa, joka muistuttaa enemmän kyllä piirakkaa, mutta on herkullista! Ajoittain käymme ulkonakin syömässä, mutta kun talolla on herkullinen ruoka, ei sitä kovinkaan useasti tule harrastettua. Ehkäpä huomenna menemme ulos syömään, kun Henna viettää syntymäpäiväänsä. Loppuun taas kuvia. Viikonloppuna kävimme Materuni vesiputouksella, vietimme afrikkalaisia juhlia talolla sekä kävimme maalaamassa tingatinga maalauksia. Ensi viikonlopun vietäkin sitten Sansibarilla - jeeee!!!

Porukalla tinga tinga maalausta harrastamassa

Välillä syötiin katukeittiöstä riisiä ja papuja - ja taas jaksaa!

Valmista!!!

Vesiputouksille oli noin 40 minuutin patikointimatka

Kilimanjarolla kävimme noin 1600 metrin korkeudessa

Wau! Eipä voinut kuin ihailla ja ihmetellä kuinka kaunista on!

Tässä vielä matkalla

Talviturkki on heitetty melko kylmässä vedessä! Putouksen alla oli kuin neuloja olisi pistelty hartioille.

Tie oli sateen jäljiltä mutainen ja liukas. Hieman pelotti, kun katsoi reunan yli...

Afrikkailaista iltaa valmistelemassa Sudi

Kilimanjaro Wizards esiintyi ja myös opetti meitä tanssimaan. Huikean hauskaa ja tehokasta!

Arkea Raun päiväkodissa

Arkielämä täällä sujuu hyvin ja samalla myös hirmuista vauhtia. Muutaman päivän päästä tulee kolme viikkoa Tansaniassa täyteen - kääk! Mihin tämä aika oikein menee?

Arkena käyn siis tekemässä työharjoittelua Raun päiväkodissa. Clever kuskaa meidät aina aamuisin töihin eli silloin ei tarvitse miettiä kuinka harkkapaikkaan oikein pääsee. Raussa lapset ovat jo saapuneet meidän tullessa ja ensimmäiseksi heillä on oppitunti. Päivästä riippuen sisältö on matematiikkaa, swahilia tai englantia. Lapset on jaettu kahteen eri ryhmään taito- ja ikätason mukaan. Tämän viikon minä olen viettänyt pienempien seurassa, kun Sanna matkasi takaisin Suomeen maanantaina. Tänään meillä oli vuorossa pienaakkoset ja pääsinpä yllättäen itse opettajan rooliin 😁Swahilin kieli kun on vielä "hieman hakusessa", niin takellellen mentiin. Kävimme yhdessä aakkoset a - o ja sen jälkeen lapset kirjoittivat ne paperille esimerkkien viereen. Oppitunti on noin tunnin pituinen ja kun kyseessä on 3 - 5 vuotiaat lapset, on keskittyminen tehtäviin ja odottamiseen välillä hieman haasteellista. Voin vain ihailla opettajia kuinka he saavat lapset tekemään nämä tehtävät ja pidettyä homman kasassa. Samoin voin vain ihailla lapsia, jotka jaksavat kirjoittaa kirjaimia tai numeroita niin monta kertaa, että opettajat ne hyväksyvät.

Oppitunnin jälkeen tarjolla on aamuvelli. Itse kieltäydyin ensimmäisen viikon kohteliaasti sitä syömästä, mutta nyt se maistuu jo minullekin. "Puuro" on vähän kuin mietoa marjapuuroa, mutta vellimäisempää. Hyvällä ruokahalulla se maistuu kaikille lapsille. Ajoittain vellin lisäksi on kananmunia. Aamupalan jälkeen on aikaa leikkiä. Rau on saanut lahjoituksena paljon leluja, mutta ne alkavat olla ainakin minun mittapuullani parhaat päivänsä nähneet. Innoissaan pojat pelaavat jalkapalloa koripallolla tai tytöt hyppivät narua. Sain Kotkan Intersportista lahjoituksena jalkapalloja joista yhden annoinkin jo päiväkodin lapsille. Voi sitä riemun ja nahistelun määrää, kun tarjolla oli uusi lelu! Muut tuliaiset vielä odottavat jakamista. Niistä tulee olemaan pitkään iloa - kiitos kaikille! Osa lapsista leikkii myös sisällä tai saattaa värittää värityskuvia. Leikille on varattu aikaa noin tunti, jonka jälkeen lapset nukkuvat päiväunet. Päiväkodin lattialle levitetään isot patjat, jossa sitten minäkin otan usein pienet nokoset. Lämpö (joka päivä reilusti yli 30 astetta) väsyttää tosi paljon eli päikkärit tulevat enemmän kuin tarpeeseen.

Päiväunien jälkeen on lounas. Tarjolla on usein riisiä tai ugalia papujen kanssa. Monet lapsista syövät kaksi kertaa sen verran kuin minä sillä nämä päiväkodissa tarjottavat ateriat saattavat olla heidän ainoat ruokansa päivän aikana. Päiväkoti sijaitsee hyvin köyhällä alueella ja moni kantaa hiv:tä. Ilo ja nauru kuitenkin kaikuvat pitkin päivää. Toki nahistelua, tönimistä ja lelujen riistoa toiselta löytyy myös Rausta. Lounaan jälkeen lapset lähtevät koteihinsa. Viikonloppuna lasten elämään kuuluu heidän kertoman mukaan muun muassa ruoan laittoa ja pyykkien pesua. Nyrkkipyykin pesu ei tässä lämmössä ole mikään ihan pieni juttu, vaan käy oikeasti saliharjoittelusta ainakin minun kohdallani.

Riippuen minkä menopelin kotimatkalleen valitseen, olen kotona kahden jälkeen. Pari kertaa olen ottanut bodabodan (moottoripyörätaksin), mutta taidan sen turvallisuussyistä jättää tulevaisuudessa valitsematta. Daladalat ovat yleensä todella hikisiä ja ahtaita sekä matkalla joudumme vaihtamaan daladalaa, mutta yhden matkan hinta on noin 40 senttiä. Tästä syystä daladala on yleensä minun vaihtoehtoni. Taksi Rausta maksaa noin 4 euroa ja sitä olen käyttänyt myös pariin otteeseen.

Päästyäni "kotiin" on yleensä ohjelmassa ensimmäiseksi suihku. Punainen pöly liimautuu melko hyvin hikiselle iholle ja pikarusketuksen saa siinä ilmaiseksi. Riippuen illasta vietämme sitä yhdessä muiden kanssa olohuoneessa, käymme kenties oluella paikallisessa, vierailemme markkinoilla, pesemme pyykkiä ja pidämme yhteyttä kotiin. Eilen kävimme Kibarilonissa, jossa on myynissä paikallisia kankaita. Pari päivää aiemmin kävimme Memoria markkinoilla, jossa on myynnissä second hand -tuotteita mm. Jenkeistä. Aina löytyy seuraa ja voi lyöttäytyä muiden mukaan eri paikkoihin - se on tosi nastaa!

Viikonloppuja voi viettää miten itse parhaaksi näkee. Viime viikonloppuna olimme yön Lake Chalalla. Olipa huikea reissu! Tänään meillä on talolla grillibileet joihin tulee esiintymään Tanzanian Wizards tanssiryhmä. Huomenna lähdemme Materuni vesiputouksille ja sunnuntaina vuorossa on Tinga tinga maalausta. Tylsää ei siis todellakaan ole! Tähän loppuun vielä kuvia Rausta (Sama aurinko yhdistyksen sivuilta) ja Lake Chalalta.

Matka alas rantaan oli hankala ja raskas, mutta kaiken vaivan arvoinen

Huikeasta porukasta puuttuu Karin, joka oli kameran takana

leiripaikka

Patikoitiin Kenian puolelle

Lounasboksi - nam!!!

Lapset ovat huikeita tanssijoita!

Elämää Moshissa

Hakuna matata!

Olen ollut Tansaniassa nyt reilun viikon. Kaikenlaista on nähty ja koettu ja koitan nyt saada asioihin jotain tolkkua. Ensimmäisenä näkymä melkeinpä meidän takapihalta. Tähän mun mielestä ei voi tottua ikinä!

 

Kilimanjaro

Ensimmäiset kolme päivää kuluivat orientaation parissa. Shainan opastuksella käytiin läpi mm. talon tapoja ja sääntöjä, käytiin kaupungissa ostamassa pesupulveria, kännykkään puheluihin krediittiä, nostamassa shillinkejä, tutustumassa kauppoihin, opeteltiin swahilin alkeita ja tutustuttiin paikallisliikenteeseen. Ensimmäinen vierailu keskustaan oli keskiviikkona ja se olikin vähintään mielenkiintoinen. Paikallisliikenteessä kulkevat daladalat eli pakettiautot, jotka ovat nähneet parhaat päivänsä aikaa sitten. Suomessa katsastusta ne tuskin läpäisivät ja liikenneturvallisuus ja -mukavuus hmmm... voisiko sanoa, että ahdasta, hikistä ja kuumaa on! Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) yhteen daladalaan menee helposti 20 henkeä, ja ruuhka-aikaan enemmänkin. Kokemus on kyllä mieleen painuva bussissa penkillä mieluusti yksin istuvan matkustajan näkökulmasta.

Kaupunkireissuun mahtui siis rahanvaihtoa ja ostoksiakin. Yksi euro on shillingeissä noin 2300 joten voitte varmaankin kuvitella kuinka "helppoa" hintojen kääntäminen euroiksi on. Mä olen ollut ihan kuutamolla hintojen kanssa kunnes yksi TVL-talon opiskelijoista antoi vinkiksi jakaa hinnan kylmästi puoliksi ja siirrellä vähän pilkkuja. 10 000 shillinkiä on siis vajaa 5 euroa. Tuolla rahalla sain perjantaina paikallisessa Bikers baarissa kaksi isoa ja kylmää Kilimanjaro olutta ja chipsmayain (munakas jossa on seassa ransalaisia). Taksi keskustasta "kotiin" (noin 4 km) on 2,5 euroa - jopa opiskelijan vinkkelistä melkoisen halpaa. Yksi daladala matka maksaa 20 senttiä. Bodaboda (moottoripyörätaksi jossa matkustajalla ei ole kypärää) maksaa vajaan euron. Mutta nyt takaisin tuohon kaupunkireissuun. Moshissa asuu noin 200 000 ihmistä joista suuri osa tuntui olevan kaupungissa samaan aikaan meidän kanssamme - vilinää siis riitti. Ihmisiä joka puolella ja valitettavasti jouduimme todistamaan myös onnettomuutta, jossa mies jäi auton töytäisemäksi. Mies oli juossut varkaan perään eikä huomannut autoa. Paikalle kerääntyi nopeasti 30 - 40 henkeä miehen ympärille, me seisoimme onneksi vähän kauempana. Hetken tilannetta ihmeteltyämme jatkoimme matkaa, kun mies oli tullut tajuihinsa. Hän jäi odottelemaan ambulanssi saapumista. Pelkästään kaupungin kokeminen olisi ollut minulle suuri kokemus, mutta tuo onnettomuuden näkeminen oli kyllä melkoinen lisä tälle reissulle.

Perjantaina minulla oli ensimmäinen virallinen harjoittelupäivä Raun päiväkodissa. Toiminnasta voi lukea lisää täältä. Päiväkodista teen varmasti vielä ihan oman postauksenkin, mutta tästä tulisi kilometrien pituinen postaus, jos siitä nyt sen enemmän kertoisin. Lapsia on tällä hetkellä 19 ja he ovat aivan ihania!!! Vastaanotto oli mieletön. Saavuin kesken oppitunnin päiväkodille, ja vastassa oli uteliaita katseita, peukun näyttämistä ja valoittavia hymyjä. Swahilin kielen oppiminen kun ei päivässä tai kahdessa ainakaan minulta sujunut, oli päivän ainoa negatiivinen puoli sen etten pystynyt lasten kanssa kommunikoimaan juuri ollenkaan. TVL:n talolta onneksi on muitakin asukkaita Raussa, joten heiltä sain hyvän perehdytyksen paikan tapoihin.

Viikonloppuna kävimme neljän hengen seurueena katsomassa vesiputouksia sekä kahviplantaasia. Pääsimme itse kuorimaan, paahtamaan ja jauhamaan omat kahvimme. Retki oli erittäin hieno ja onnistunut. Alla hieman kuvia.

Alueella oli paljon hienoja maalauksia ja patsaita

Vesiputoukset

Muutamat portaat

Sanna, Monika minä ja Karin

Eipä muuten ole helppoa hommaa! Jaksamiseseen auttoi laulu ja tanssi, joka kuuluu tiiviisti kahvin valmistukseen.

Paahdatus

Mmmm... paahdetut pavut

Jauhatuksen jälkeen siivilöiminen

Vielä siivilän läpi ja valmista on. Oli muuten varmasti yksi parhaista kahveista ikinä!

Kahvin lisäksi tarjolla oli avokaadoja, passionhedelmiä (NAM!!!) sekä paahdettuja pähkinöitä. Myös banaaniolutta olisi saanut, mutta siitä kieltäydyimme kohteliaasti (aiheuttaa kamalaa vatsatautia).

Tansanialaiset ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita. Daladalassa ainoana länsimaalaisena varmasti saa apua ja ystävällisiä tervehdyksiä. Päiväkodilla olen vanhin ja lastentarhanopettaja kutsuukin minua mamaksi ja tervehtii shikamoo tervehdyksellä, joka on "arvokkaampi" kuin mambo tai jambo. Monenlaista myyjää yrittää toki myydä tuotteitaan, mutta sanottaessa ei kiitos, uskovat he sen melkoisen nopeasti.

Tässä nyt tällä kertaa tällainen pläjäys. Viikonlopun vietämme Lake Chalalla, ja seuraava postaus varmaankin on sitten siitä reissusta. Jos haluatte tietää erityisesti jostakin, niin laittakaa ihmeessä viestiä! Vieläkin kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, että kokemaansa on vaikeaa pukea sanoiksi. Voin vain sanoa, että NINA PENDE TANZANIA 💕