Asante sana!!!

Kotiinlähtö lähestyy

Niin se aika vain menee, että minullakin alkaa kotiinlähtö jo häämöttää... Fiilikset ovat melko ristiriitaiset - perhettä on iso ikävä, mutta osa sydämestä tulee oikeasti jäämään Tansaniaan, niin kornilta kuin se kuulostaakin. Päiväkodin henkilöstö ja lapset, ystävät talolla, pole pole -meiniki, lämpö, hyvä ruoka, ihmisten iloisuus kurjuudesta huolimatta ja asenne ovat upeita 💕Tämän kokemuksen tulen muistamaan lopun ikääni, kiikkustuolissa tulen varmasti lapsenlapsilleni (toivottavasti niitä siunaantuu!) tarinoita Afrikasta kertomaan.

Mitä tästä kolmesta kuukaudesta sitten jäikään käteen? Ainakin tällä hetkellä sitä on todella vaikeaa kuvailla. Olen nähnyt paljon köyhyyttä ja kurjuutta, omat ongelmat tuntuvat tällä hetkellä melko pieniltä. Minua saa kopauttaa nuijalla päähän, jos alan valittamaan pienistä asioista (tämä ei sitten koske lapset siivoamattomia huoneita tai olohuoneeseen jätettyjä astioita 😉). Elämän asenteesta voisimme hyvinkin ottaa oppia tansanialaisilta! He ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia, ja jakavat esimerkiksi vähäisestä ruoasta auliisti vieraille. Toki löytyy niitäkin jotka haluavat hyötyä mahdollisimman paljon "mzungu":n tietämättömyydestä.

Kenelle sitten voin Tansaniaa suositella?
Kaikille, jotka haluavat kokea jotain erilaista. Sähkökatkoja on viikottain ja netti toimii silloin kun toimii. Tansanialaisten käsitys ajasta ja henkilökohtaisesta tilasta ovat totaalisen erilaisia kuin meillä suomalaisilla.TVL-talolla sinulla on aina ystäviä joiden kanssa kokea uusia seikkailuja, mutta yhteiselo vaatii toki myös kompromisseja. Itse tunnen olevani etuoikeutettu päästessäni kokemaan jotain näin hienoa. Tämä reissu oli once in a lifetime kokemuksia, ja nautin joka hetkestä! Olen niin kiitollinen mahdollisuudesta tulla tällaiseen paikkaan! Reissuun on mahtunut Sansibar, safari, lake Chala, vesiputoukset, kahviplantaasit, Hot Springs. Kuvia on varmasti pitkälti kolmatta tuhatta eli sukulaisille ja ystäville on katseltavaa pitkäksi aikaa 😁

Loppuun taas kuvia kaupungilta. Kävimme eilen Ninan kanssa paikallisessa marketissa ostamassa lasten perheille "lahjat", kun olemme molemmat lähdössä Rausta pois. Matkaan tarttui 34 kg riisiä, 17 kg papuja, 17 kg suolaa, 17 kg sokeria sekä 17 ltr ruokaöljyä. Nämä jaamme lapsille maanantaina, kun on Ninan viimeinen päivä.

Tämän lisäksi itse käyn vielä ostamassa koulutarvikkeita päiväkodille ja jätän heille myös hieman rahaa jotta he voivat ostaa maitoa, ruokaa tai muuta mitä sitten tarvitsevatkaan. Suuri kiitos teille jotka lahjoititte vaateita, pelejä tai rahaa. Niillä on tehty monta lasta ja perhettä onnelliseksi 💗

Asante sana Tanzania. Ninakupenda!!! 💓

Rankkasateita ja korvapuusteja

Habari yako?

Eli mitä sinulle kuuluu? Tässä onkin mennyt nyt pidempi pätkä edellistä postauksesta. Täällä kaikki sujuu edelleen hyvin 😀 Päiväkodin arki alkaa olla tuttua ja vuorovaikutuskin on parantunut lasten kanssa, vaikka kielitaitoni ei haluamallani tavalla olekaan parantunut. Ei ole swahili helpoimmista kielistä ollenkaan! Jos kavereista joku tietää pystyisikö kieltä Kotkasta käsin kieltä opiskella, niin saa vinkata vapaasti.

Sadekausi on nyt virallisestikin alkanut. Taitaa olla kymmenes päivä putkeen, kun vettä tulee taivaalta. Paistaa se aurinkokin sentää välillä, mutta voisi minun puolestani paistaa kyllä enemmänkin. Ja vettä kun sataa, tulee sitä usein kuin saavista kaataisi. Harvoin on mitään pientä tihkusadetta täällä. Eilenkin lähdettiin kävelylle auringon paistaessa, mutta kilometri ennen taloa rupesi satamaan. Märkä kuin uitettu koira sananlasku sai uuden merkityksen. Harmi etten tajunnut pyytää ketään ottamaan kuvaa tilanteesta.

Viime viikolla pidin kolme eri "oppituntia" päiväkodilla ystävyydestä, erilaisuudesta ja suomalaisesta ja tansanialaisesta kulttuurista. Täytyy sanoa, että Suomessa pääsee kyllä melko paljon helpommalla näiden tuokioiden kanssa. Lastentarhanopettajakaan ei ymmärtänyt alkuun englannin kielistä selostustani, mutta pääsimme kyllä erehdysten kautta tavoitteeseen. Matka sinne kiersi vain hieman eri reittiä kuin olin suunnitellut. Sellaiset asiat joita olen pitänyt vahvuutena Suomessa, ovatkin nyt haasteita. Tätä on joutunut itse miettimään kerran, jos toisenkin. Samoin omia asenteitaan on päässyt tällä reissulla ravistelemaan - niin kuin matkalla toivoin tapahtuvankin. Ihmiset täällä joutuvat todellakin tekemään hurjan määrän töitä selviytyäkseen, mutta silti he ovat iloisia, onnellisia, kohteliaita, vieraanvaraisia ja avuliaita. Me suomalaiset voisimme todellakin ottaa elämän astenteesta mallia!

Talolla ollaan tässä välissä vietetty vappua (meillä oli myös simaa!), italialaista iltaa viineineen, sekä leivottu mm. korvapuusteja. On tosi kivaa, kun seuraa löytyy milloin kauppareissulle, milloin syömään tai tekemään kaikkea mukavaa yhdessä. On pidetty leffailtaa poppareineen, katsottu mm-lätkää pätkivästä nettiyhteydestä huolimatta tai käyty yhdessä laulamassa karaokea paikallisessa. Aina joku lähtee kaveriksi kävelylenkille tai sunnuntaiaamuna swahilin kieliseen jumalanpalvelukseen. Yksinään täällä olisi todella tylsää, ja olisi minulta reissu siinä tapauksessa varmasti jäänyt tekemättäkin.

Loppuun taas tutusti kuvia. Reilun parin viikon päästähän sitä jo nähdäänkin 💕

Kävelyreitin varrelta

Päiväunilla

Ompelimo, josta Nina teetti upean mekon!

Kuvia keskustasta

Lounas päiväkodilla

Tutkimassa suomalaista ja tansanialaista kulttuuria

Sauna!!!

Vappubileiden herkkuja 😋

(savu?) sauna

Vierailu Kilimanjaro Technology Foundationissa ja paikallisessa kylässä

Yhden TVL-talossa opintojaan/harjoitteluaan suorittavan henkilön (Saaran tai tuttavallisesti bibin eli isoäidin) avustuksella pääsimme vierailemaan Kilimanjaro Technology Foundationin tiloissa sekä kylässä, jota yhdistys auttaa. Innokkuutta tällaiseen tutustumiseen talolla riitti ja niin me keskiviikkona iltapäivällä suuntasimme KiliTech:n työntekijän kanssa kohti kaupungin ulkopuolella sijaitsevaa kylää.

Vastassa kylässä meitä oli suuri väkijoukko, joista jokainen halusi kätellä meidät. Olo oli enemmän kuin tervetullut! Valokuvia kyläläiset ottivat varmasti sadoittain - mielessä kävi, että milloinkohan heillä on viimeeksi ollut länsimaalaisia vieraita.

Kyläraitti

Tien vierustoilla on myyjiä myymässä tuotteitaan

viljelmiä

Tiellä oli muitakin kulkijoita

Yhdistys mahdollistaa kyläläisten työnteon, koulutuksen ja kehittymisen monella eri tavalla. Alla kuva koristelu- ja catering ryhmän teoksista. Yhdistys on mahdollistanut alkuun materiaalin näille naisille. Naiset järjestävät erilaisia juhlia kuten esimerkiksi häitä. Koristelemalla ja järjestämällä ruokailun, työllistävät he itse itsensä.

Toisena projektina Kilitech on mahdollistanut maissin kylvön sekä sen jalostuksen mm. jauhoksi. Uusimpana projektina on hunajatuotanto. Alla kuva mehiläispesästä. Enpä ole eläissäni syönyt yhtä hyvää hunajaa kuin mitä heidän tekemänsä oli. Harmi vain ettei sitä ollut vielä myytäväksi asti.

asuintalo

Koristelu- ja cateringin lisäksi naisia työllistää ompelimo. Kilitech on ostanut naisille ompelukoneet joilla he ompelevat koulupukuja alueen lapsille. Vanhemmille koulupuvut maksavat normaalin 12 000 shillingin (5 euroa) sijaan 6 000 shillinkiä. Jotta ompelijat saavat työstään kunnon palkan, maksaa Kilitech heille tuon 6 000 shillingin erotuksen. Edullisilla koulupuvuilla mahdollistetaan lasten koulunkäynti. Jotta lapset voivat osallistua ilmaiseen primary schooliin on vanhempien ostettava heidän koulupukunsa sekä huolehdittava ruokailusta. Läheskään aina tähän ei vanhemmilla ole varaa. Kilitech huolehtii tarvittaessa myös lasten kouluruokailusta, jotta lapset voivat käydä koulua.

Koulupukuja tekeillä

Yhdistyksen toiminta on mielestäni erittäin järkevää ja hienoa - ihmisiä autetaan ja opetetaan auttamaan itse itseään. Kylään on koulutettu opettajia, jotka opettavat muita kyläläisiä. Kylään on ostettu yksi auto, jolla kyläläiset hoitavat työhön liittyviä kuljetuksia. Rakenteilla on myös yhteistyössä Tansanian hallituksen kanssa uusi terveyskeskus palvelemaan useita kyliä. Kun tämä kylä pääseen ns. jaloilleen, siirtyy yhdistys auttamaan seuraavaa kylää. Lisää yhdistyksen toiminnasta voit lukea täältä.

Kuten taloista voi päätellä, on kyläläiset erittäin köyhiä. Silti meitä varten oli teurastettu vuohi, ja tarjolla oli myös ruokabanaania, juomisia sekä appelsiineja. Ihmiset olivat aitoja, avoimia sekä varustettu suurella lämpöisellä sydämellä. Nöyräksi ja kiitolliseksi sitä tunsi itsensä näiden ihmisten keskellä. Vielä viimeisemmäksi kylän vanhin bibi toivoi ettemme unohtaisi häntä. Sitä ei meistä yksikään varmastikaan tee!

Tarangire, Ngorongoro ja Maasai kylä

Kuten aiemmin jo lupailinkin tässä vain kuvia. Olkaa hyvä ja nauttikaa - niin mekin teimme 😁

Majan oviaukko - aika tiukkaa teki mahtua!

Maasai keittiö

Lasten ja aikuisten "makuuhuoneiden" välinen seinä

makuukammari